Pleasure to meet you

Äiti ja isä ja sisarukset. Mummo, joka vielä kerta toisensa jälkeen muistaa, kuinka yhdessä mentiin mökkilaituria pitkin uimaan. Kaverit, joiden kanssa lapsena juostiin ne kuuluisat pihamaat ja  muutama muukin paikka.

Vierellä kulkijoita ja vierellä kuljettuja. Ihmisiä, joiden kanssa on tunnettu aina ja ihmisiä, jotka on kulkeneet samaa matkaa ehkä vaan lyhyen, mutta sitäkin merkittävämmän ajan. Niitä, jotka piristää päivää ohimennen.

Ystäviä, joiden kanssa voi istua kahvilla tuntikausia ja jakaa elämää. Joiden kanssa ajetaan autolla ympäri kaupunkia olematta menossa minnekään (tai korkeintaan mäkkäriin =). Ihmisiä, joitten kanssa arjen saa jakaa. Ja toisaalta niitä, joille ei soita niin usein kuin niitä ajattelee.  

On ihmisiä, jotka sanoo sen mikä pitää kuulla just silloin. Niitä, jotka puhuu totta silloin kun oma mieli valehtelee. Niitä, jotka ottaa kädestä kiinni, ”mennään yhdessä”. Sellaisiakin, jotka on vaikuttaneet tietämättään.

Meidän elämässä on valtava määrä ihmisiä. Toiset viipyy pitempään, toiset käy vain ikään kuin kääntymässä. Mutta jokaisella on oma vaikutuksensa.

On ihan mieletön etuoikeus saada olla osa toisen ihmisen elämää. Jokainen mun ympärillä oleva ihminen on mestariteos, arvokas ja ainutlaatuinen. Aarre Luojallensa. Ja kuitenkin mulle on annettu mahdollisuus osallistua niiden ihmisten elämään, mahdollisuus vaikuttaa siihen. Melkoinen luottamuksen osoitus! Laittaa miettimään, miten minä sitä mahdollisuutta käytän. Mitä minä tuon niiden elämään, joiden kanssa elämää jaan?